KOTONA!

Vaikka kotona ollaan oltu nyt jo päälle vuorokausi, niin pitäisi ehkä tehdä viimeinen päivytys paluumatkasta Suomeen.

Torstaina heräsin jo yhdeksältä, kävin suihkussa ja pakkailin loppuja omia tavaroitani. Aamulla ehdittiin tappeleen Essin kanssa oikein ruhtinaallisestikin, ennen kuin lähdettiin Rockportista. Tänään oli myös Johnin syntymäpäivä, joten aamupalaksi oli muffineja, joissa oli kynttilät :D Lähdettiin Rockportista himan ennen yhtä. Käytiin ensin postissa postittamassa laatikollinen kirjoja kotiin, koska matkalaukut olisivat muuten ollut aivan liian painavia. Ajomatka lentokentälle kesti melkein tunnin, josta minä ainakin nukuin puolet. John ja Betty vain jättivät meidät kentälle, eivätkä tulleet check-in terminaaliin asti hyvästelemään. Jouduttiin check-innissä vielä vähän uudelleen sijoittamaan muutamia tavaraoita, sillä mun käsimatkalaukku olikin liian painava koneiden painorajoitusten mukaan. Lopulta saatiin kaikki laukut mukaan ilman mitään lisämaksujakaan! Turvatarkastus olikin perusteellinen, sillä lentoyhtiö (eli siis se tosi ihana check-in virkailija) oli valinnut meidät kunnolla tarkasteltavaksi. Meidän kaikki käsimatkatavarat käytiin kunnolla läpi ja tehtiin kunnon ruumiintarkastus. Lollottavaa puuhaa. Ihan kun ne sieltä muka mitään löytäisi.
Meillä oli noin puolitoista tuntia ennen koneen lähtöä, joten käytiin terminaalissa sijaitsevassa ravintolassa syömässä alkupalat. Koneessa kuitenkin tarjoiltaisi ruokaa, eli ei kauheesti viittitty kuitenkaan syödä. Essi otti nachoja mistä minäkin varastin pari, ja minä otin itty bitty burgereita. Ostin vielä sikakalliita Oreoita kotiin. Portilla tavattiin yksi suomalainen mies, joka asui Bostonissa ja oli tulossa käymään Suomessa. Istuttiin sen kanssa ja juteltiin hetki, kunnes boarding alkoikin jo.
Meillä oli Essin kanssa oma penkkirivi, koska kone ei ollut ihan kokonaan täysi. Mulla iski jo heti kauhee ADHD ja koneessahan on tunnetusti tylsää. Viihdytin itseäni jammailemalla lentokoneen 6-kanavan klubimiksien tahdissa, tai kuuntelemalla 14-kanavalta kultaisia hittejä tai 5. ja 7. kanavien pop ja rock hittejä. Jossain vaiheessa tuli ruokakin, vaihtoehtoina kanaa tai pastaa. EI TOSTA VOI VALITA!! Valitsin kuitenkin kanan, joka osottautui surkeeksi valinnaksi. Boo. Onneks jälkkäriks olis suklaamousee ja puoliksi jäätynyt mansikka. Leffatarjonnassa oli jopa yksi leffa, koska matka kesti vain 6 tuntia. Katsottiin Woody Allenin leffa Vicky Cristina Barcelona. Sen leffan jälkeen tajusin että Match Pointissa oli jopa juoni, meinaan tästä leffasta en tajunnut mitään. Torkuin hieman, kuuntelin omaa musiikkia... Ikkunan takana oli pimeää. Joskus tuli snack, joka sisälsi hedelmäsalaattia (YKSI mustikka!) ja leipää. Kone alkoi lähestymään Frankfurtia, jossa ilmeisesti satoi. Kello oli paikallista aikaa jotain 5 aamuyöstä. Amerikassa itärannikolla joku normaali siis harkitsisi vasta nukkumaan menoa, mutta meidänpä piti pysyä hereillä koska edessä oli kokonaan uusi päivä!
Frankfurtissa meillä oli neljän tunnin vaihto, joka meni lähinnä hengaillessa. Ostin toffifeeta ja hajuvettä. Lento Helsinkiin kesti noin kaksi ja puoli tuntia. Kone oli täynnä suomalaisia, paria eestiläistä lukuunottamatta. Nukuin koko matkan. Essi luki kirjaa, jonka olin pakottanut sen lukemaan (Kristianin nuoruusvuodet). Suomessa oltiin noin yhden aikaan päivällä. Kaikki tavarat tuli hyvin. Mitään ei hukkunut, mitään ei puuttunut. Odoteltiin vähän aikaa äitiä ja isää, jotka tulivat Volvolla hakemaan meitä. Ei mikään älynväläys, sillä Renaultin takakontti olisi ollut isompi, ottaen huomioon että meillä oli 2 kovaa matkalaukkua ja 2 urheilukassia, plus käsimatkalaukut. Saatiin kaikki kuitenkin ihmeellisesti ängettyä autoon ja ajettiin Hämeenlinnaan mummulle ja paapalle, jossa saatiin herkullinen ja perinteinen lihapulla-ateria. Takaisin kotona oltiin noin kuuden aikaan.

Kiitos seurastanne. Matka oli miellyttävä.
:)
Anna