26.1. Maanantai

Unohdin eilen mainita mainiosta keksinnöstä elokuvateattereissa. Parisuhdepenkkejä ylähyllyllä!!
Mutta nyt asiaan.

Läpi koko yön musiikin kuunneltuani heräsin ankeaan ja harmaaseen aamuun Washington Plaza hotellissamme Thomas Circlellä aivan julmetun aikaisin.
Mutta tämä ei ollut liian aikaista minulle, sillä minun piti valmistautua suureen koitokseen: Väliaikaisen passin hankkimiseen suurlähetystöstä.
Jätin Essin yksin hotellille kun suuntasin suihkusta suoraan viileään aamuun. Otin hotellin edestä taksin, joka koijasi minua lyhyellä matkallaan.
Lähetystölle olisi päässyt suoraan Massachusetts Avenuea pitkin, mutta taksikuski veti parin muun kadun kautta. Yritän ajatella asiaa niin, että väistimme
vain aamuruuhkaa.. Matka ei kuitenkaan ollut siis pitkä. Maksoin tästä huvista $10 tippeineen. Ja koko ajan soi kristillinen radio.
Äidin mielestä Suomen suurlähetystö on kuuluisa maailmalla. Niin siis, varmaan sen takia että se on niin käsittämättömän ruma verrattuna muihin suurlähetystöihin.
Muut lähetystöt on nättejä vanhanaikaisia kivi?taloja mutta meidän lähetystö onkin designia! Lasinen hökötys jota peittää talven kuihduttamat köynnökset..
Odotin hetken aikaa omaa vuoroani ja lopulta pääsin asioimaan. Pääsin oikein kahden välioven taakse pöydän ääreen täyttelemään lappuja ja katsomaan jonkun suomalaisen
taitelijan videopäiväkirjataidetta jopa kolmesta telkkarista! Asiat kuitenkin hoitui nopeasti ja olin alle tunnissa $189 köyhempi ja ulkona lasihökötyksestä.
Odotin kuitenkin vartin bussia, sillä halusin kokeilla Washingtolaisen bussin vaikka Essi sanoi että matkaopas sanoi, että edes paikalliset ei tajua sitä systeemiä.
Oli $1,35 arvoinen. Koska jäin pois Dupont Circlellä, josta mun piti napata jostain lähistöltä meille aamupalaa mukaan. Eksyin kuitenkin tällä saalistusreissulla
ja mun kotimatka hotellille kesti kauemmin kuin asioiminen siellä lähetystössä. Hip hurraa.

Pakattiin loput tavarat ja check-outtasimme itsemme hotellista n. klo 12 ja suuntasimme kulkumme G-kadulle, josta alkaisi matkamme uusi vaihe:
Neljän tunnin bussimatka New York Cityyn.

Kellon oltaessa 13.24, istun jonkun nukkuvan tummaihoisen miehen vieressä kirjoittamassa tätä blogia muistioon, sillä netti ei (suuresta mainostuksesta huolimatta)
toimi. Ja siksi pitää iskee tota hiton entteriä joka kohtaan koska vihaan wordia ja muistio on vaan kiva paits et se on liian lihava leveyssuunnassa.

ÓLE!

Bussimatka sujui enimmäkseen nukkuessa. Välillä pelasimme Essin kanssa myös arvuutteluleikkiä "Mistä maasta edellä istuvat jätkät ovat?". Ei ikinä saatu vastausta,
mutta päädyttiin että joku pohjoismaa (miinus Suomi) sen on oltava.

Saavuttiin New Yorkiin iltapäiväruuhkan turvin, mutta samapa se. Onneksi Essi, meidän navigaattori, oli hyvin perillä asioista ja päästiin hotellille alta aikayksikön!
Hotellimme sijaitsee Koreawaylla. Sama mesta, missä majailimme joulukuussa 2005 porukoiden kanssa, La Quinta Inn. Huoneemme sijaitsee 10. kerroksessa ja meillä on
huoneessa Nintendo ja vessassa puhelin.

Nyt voitaisiin mennä ostamaan mulle tumput ja käydä syömässä jotain.
On meinaan nälkä.

Ännä