Kellon jo tikittävän tyyrpuurin puolella, kohdensimme kurssiamme kohti Chinatownia. Matkalla rantauduimme hetkeksi myös Paul Frankin ja American Apparelin myymälöihin. Chinatownissa menimme ensimmäiseksi syömään jo perinteiseksi muodostunutta aamupalalounasta johonkin hyvän kuuloiseen kiinalaiseen ravintolaan. No eikös Chinatown Restaurant kuulosta lupaavalta? Flyereiden jakajat ainakin oli ahkeria mainostamaan.. Mutta ruoka ei vetänyt kyllä vertoja Tampereen Pikkukiinalaiselle. Mun ruoka oli ällön sitruunasiirapin peitossa joka teki siitä ihan ällömakeeta ja päädyin syömään puolet Essin ruuan kanoista ja riisistä ja tiputin vielä Essin tikutkin lattialle! Essi söi jotain ihan perinteistä kanaa ja vihanneksia... Kesken ruokailun talon eteen kirmasi paloauto ja ambulanssikin ja nähtiin hottiksia miehiä ja vähemmän hottis mummo jota vietiin ambulanssiin.
Alunperin tarkoituksena oli mennä cablecar-kyydillä rantaan Chinatownista, mutta lähdettiinkin vahingossa kävelemään ja hetkessä oltiinkin jo siirrytty itämaisista maisemista italialaisten kahviloiden sekaan. Essi kävi nopeasti myös hoitamassa hieman pankkiasioitaan matkalla. Päädyttiin taas Fisherman's Whafille turistikuvailemaan maisemia ja myöhästyttiin 15min päivän viimeisestä venekruisailusta, eli Alcatraz nähdään myöhemmin ehkä lähempää.. Mutta ei kuitenkaan tänään. Anna innostui aivan kauheasti merileijonien veikeästä ääntelystä mutta pettyi paikalla olevien elukoiden lukumäärästä. Olin odottanut, että siellä olisi ollut niitä PALJON, mutta onneks Annan sormi sentään oli iloinen.
Menimmepä sitten Pier 39.llä sijaitsevaan Akvaarioon, mikä oli ehkä pelottavin ikinä. Anna kirkui ja pomppi kuin pikkulapsi koska pelkäsi lasitunnelissa yli uivia kaloja, isoja kaloja, pieniä kaloja, MERITÄHTIÄ jotka oli liimautunut lasiin.. hyihyihyi. Onneks mitään ei maksettu (tavallaan) sillä homma sisältyi CityPassin tarjoamiin etuihin. Annalla oli hepuli koko päivän ja naurettua tuli ainakin sikspäkin edestä, eli jo on kumma jos ei kohta ala näkymään...Hypättiin äffälinjalle ja palailtiin Union Squaren kulmille mistä suunnattiin Subwayn kautta jo takaisin hostellille. Iltahan on vasta nuori, joten tässä ehtisi vaikka mitä, paitsi katsellä nähtävyyksiä, koska ulkona on jo sen verran pimeää. Kuitenkaan kauheesti ei ulos jaksais mennä, sillä pulsut pelottaa. Mutta jalkohin ei sentään enää satu! Vaikka ollaan kyllä kävelyty yhtä paljon kun Losissakin.
Essi haluaisi katsoa Hairsprayn tällä hostellilla mutta mua huvittais ehkä jopa lähteä elokuviin katsomaan jotain.. tittidii!
Pysykää kanavalla!
Anna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti